Syksy alkoi 10.8 päiväkotielämän avauksella. Rasperi itki 3 ekaa päivää, eikä juurikaan nukkunut päiväunia, mutta siitä se sitten pian muuttui jo rutiiniksi. Rutiinia rikkoo kivasti 10 päivänä kuukaudessa Mummin ja Ukin hoidossa; kotona kylläkin. Se on luksusta töihin lähtevälle äidillekin!
Toinen syksyn jännityspiikki alkoi ke 23.9 kun Rasperi sai MPR-rokotteen. Viikon päästä ke-to-aamuyöstä Rasperi itki sängyssään hurjasti (joka sinällään ei ole nykyään enää harvinaista, kun poika heräilee liki 10kertaa yössä itkemään unissaan). Jalat eivät liikkuneet ollenkaan, eikä poika varannut yhtään jaloilleen. Soitin päivystykseen ja kävimme näyttäytymässä. Veriarvot olivat kohdallaan. Kipulääkkeiden kera palasimme kotiin.
Torstaina nousi 38-lämpö ja Rasperi pystyi hiukka konttaamaan. Perjantaina jatkui kuume ja päiväunien jälkeen jalkojen kipuilu taas yltyi. Soitin B21-osastolle ja ohjeena oli, että jos lauantaina sama jatkuu, niin menisimme osastolle. Niin siinä kävi, että la-su-yön olimme illasta asti lastenosastolla ja taas otettiin verikokeita. Eipä niissä taaskaan ollut mitään ja sunnuntaina iltapäivällä palasimme kotiin. Kuume laski jo sairaalassa ja kipulääkkeiden turvin Rasperin liikkuminenkin parani. Sen koommin eivät ole oireet palanneet, Luojalle kiitos! MPR-rokotteen jäkioireina ne olivat poikkeuksellisen vahvoja.
Painoa on 10kg ja pituutta n.79cm.
Ja kolmas, mutta iloinen juttu on, että Rasperi oppi kävelemään! Liki kuukauden sitä on hiottu, aluksi 1-2 askelta sylistä syliin ja nyt jo 10askelta oma-aloitteisesti. Voi sitä uuden oppimisen riemua!Syysloman puolivälissä mennään. Seuraava loma odottaakin jo joulukuulla.
Pihla taiteilee hyvin tuotteliaasti päivittäin! Naapurin tyttökaverit ovat tärkeitä leikkikavereita ja hoidossakin Pihla on tottunut jo käymään, vaikka aamuheräämiset tuottaa hankaluuksia.
