Karkauspäivänä, lähes kaksi viikkoa Seinäjoen sairaalassa maattuani, tulimme ambulanssilla Tampereelle yliopistolliseen sairaalaan. Lapsivettä oli niin niukasti, että pelättiin supistusten alkavan ja käynnistävän synnytyksen.
Perjantaista keskiviikkoon makasin likumäkihoidossa eli pää lieväsi sängyssä alaspäin, osittain alusastialla käyden. Istukka alkoi tiistaina vuotaa runsaammin ja ke 5.3 olin menettänyt jo 1500ml verta ja supistuskivut tulivat sietämättömiksi. Lääkärit päätyivät kiireelliseen sektioon, istukka kun oli kanavan päällä, eikä alateitse voitu synnyttää.
5.3.08 klo 23.51 syntyi poikamme 670g, 33cm, päänympärys 22cm. Apgarpisteet 5-6-8. Intuboitiin eli hengityskone asetettiin nenästä nieluun ja Rasperi makaa kaapissa, jonka kosteus on 80% ja lämpö 36c.
Eilen 12.3 aloitettiin indometasiini-lääkitys, jolla toivotaan valtimotiehyen eli ductuksen sulkeutumista ja sikiöikaisen verenkierron muuttumista syntymän jälkeiseen verenkiertoon. Sivuoireina voi olla suolisto-, munuais- ja verenvuoto-ongelmia, mutta toivotaan ja rukoillaan ettei mitään niistä tarvitsisi tulla.
Asun Nyyrikintiellä yksiössä ja kävelen 1,5km matkan sairaalalle päivittäin. Aamupäivästä klo9-12 on lääkärikierto, jonka aikana ei saa olla osastolla. Jos olen aiemmin paikalla niin oleilen vanhempainhuoneessa tai käyn maitohuoneessa lypsyllä. Maitoa ei voi vielä Rasperille antaa, koska verenpainelääkitys (adrenaliini) on vielä käytössä. Maito menee siten hänelle varastoon, pakastimeen. Mieliala on hormoneistakin herkkä, mutta erityisesti vastoinkäymiset puristaa sisintä ja välillä en jaksa vastata edes puhelimeen. Kuitenkin piristyn viesteistä ja saan niistä tsemppiä jatkaa taistelua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti