2.4.08

Syliä, nasaalia ja kengurua


Sunnuntaina 31.3 Rasperilta otettiin hengityskone pois ja vaihdettiin ylipainehengityslaitteeseen eli nasaaliin. Se oli upea juttu kun reilu 3 viikkoa on pitkä aika hengityskoneessa. Sain pojan syliinkin maanantaina ja tänään keskiviikkona olimme kenguruhoidossa eli iho ihoa vasten kaksi tuntia sylitysten!
Pihlalle hain eilen matkahuollosta huuto.netistä ostamani rattaat. Tuossa yksiön eteisessä ne nyt odottavat isosiskon seuraavaa vierailua. Itse menen perjantaina junalla kotiin ja tulemme Tampereelle autolla maanantaina kun Samin lomaviikko alkaa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! Pienen näköinen tuo Rasperi mutta uskomatonta että painoa on tullut jo lisääkin ja poika kasvaa. Aivan kuvista ei saa vielä selvää kumman näköä on enemmän äidin vai isän :D Aurinkoista kevään jatkoa ja hyviä päiviä teille kaikille.
Jaksamista toivotellen: Jarno+muut Panut Valkiavuorentieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Välillä kän aina lukemassa teidän kuulumsia myös täältä. Kovasti voimia ja kovasti teitä muistetaan rukouksin täällä! :)

-Kata-

Oomituisten otusten perhe kirjoitti...

Ajattelin "vastata" tänne... Voi kuinka tutulta kuulostaa nuo asiat! Kyyneleet silmissä luin teidän tarinaa. Muistakaa keskittyä vain teidän omaan perheeseen ja yrittäkää pysyä terveenä (paljon käsidesiä ;) ), että jaksaisitte paremmin!
Tuo sylittelyyn pääsy on niiiin ihanaa!! Muista, ettette lannistu, jos jossain vaiheessa vielä tulee takapakkia - en halua olla pahanilmanlintu, mutta sitä usein tulee...:( Meillä ainakin tuli usein varsinkin maitojen kanssa. Teille on varmasti VTO:lta siitä kerrottukin. Täytyy uskoa aina niin että se on väliaikaista! Meillä on täällä kaikilla sormet ja varpaat ristissä teidän puolesta että pääsette niin nopeasti kotiin kuin mahdollista! Jatkoa odotellessa :)

PS.En tiedä enkö vain huomannut, mutta millä viikolla pikkuinen syntyi? Jos haluat (ja jaksat) joskus jutella tai lähettää sähköpostia niin tässä on mun osoite: eeva.peltonen@hotmail.com.

Anne-Mari Haapala kirjoitti...

Kiitos kommenteista! On ihana jakaa kanssanne ilonaiheet ja murheetkin pienenevät kun saa tukea ja lohdustusta...