Eilen, lauantaina tulimme ambulanssilla klo 20.30 takaisin Seinäjoen sairaalaan. Leikkaavaa silmälääkäriä en tavannut, eikä lastenlääkärikään osannut "suomentaa" sanelua, joten tiedon operaatiosta saamme paikallisen silmälääkärin kontrollin yhteydessä tulevalla viikolla. Oli kyllä sen verran kova reissu, ettei kyllä uutta haluais kohdalle. Vielä lauantaiaamupäivästä Rasperi tiputteli saturaatio- ja sykelukuja useasti tunninkin sisällä ja teofill-lääkitys aloitettiin hengityksen tueksi. Hengityskoneesta Rasperi oli päässyt pois jo kuitenkin pe klo 20.
Tänään ei laskuja ole pahemmin tullut ja poika söi ennätykselliset 44ml rinnasta klo 12 syötöllä! Toivottavasti maissimaidot voitaisiin pian vaihtaa äidinmaitoon kokonaan! Samikin kävi Rasperin luona, mutta Pihlalla on jotain tukkoisuutta nielussa, niin ei siten kaikki päästy yhtäaikaa vierailulle.
Kuun lopussa on TAYS:ssa paksusuolen varjoainekuvaus ja koepalanotto, stooman sulkuajankohta päätetään sitten noiden tutkimusten perusteella.
Otsikon sanoin lauloin huumorin kukkasilla höystettynä Rasperille eilen kun väsyneinä saimme palata kotikonnuille. Kun nyt saisimme taasen nauttia tasaisemmasta elämästä kasvun ja kehityksen uusista askelista iloiten!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hieno kuulla, että olette päässeet onnellisesti takaisin lakeudelle.
Hurjan määrän maitoa oli Rasperi jaksanut imeä rinnalta, mahtava juttu!
Toivottavasti nyt tosiaan saatte nauttia kesäisistä yhteisistä hetkistä tasaisen kasvun ja eteenpäin menon merkeissä.
Hei, tyhmä kysymys. Mistä sä Ami tiedät tuon millimäärän mitä Rasperi imee rinnalla? :) Hienoa, että hän jaksaa noin imeä. Elämän ja kasvun voima on hänessä hurjan suuri, vaikka ulkoinen olemus on hentoinen, pieni.
Hyvää jatkoa nyt toivottaen, Titta ja Ora
Lähetä kommentti